Sielunkuolemattomuus oppi ja helvetti
Oppi helvetistä, jossa syntiset kituvat iankaikkisesti on pakanallinen oppi
Tartarus (/ˈtɑːrtərəs/; Greek: Τάρταρος Tartaros),muinaisessa kreikan mytologiassa, on paikka syvyydessä, jota käytettiin syntisten kiduttamiseen. Kreikkalaisen filosofin Platon mukaan kolme tuomaria päättivät ihmisten sielujen kohtalosta: Rhadamanthus tuomitsi aasialaisia sieluja, Aeacus tuomitsi eurooppalaisia sieluja ja Minos tuomitsi kreikkalaisia. Tämä tuomitseminen tapahtui heti kuoleman jälkeen.
Paratiisi sijaitsi Elysiumin saarella, jota kutsuttiin siunattujen saareksi. Sinne pääsi, jos oli syntynyt kolme kertaa uudestaan, ja joka kuoleman jälkeen oli päässyt Elysiumiin. Samassa mytologiassa Thanatos on kuoleman porttien vartija. Kaikki varmaan tietävät erilaiset vitsit, joissa esiintyy Pietari taivaan portin vartijana? Tämä on suora toisinto pakanuudesta. Thanatoksen tilalla on vain raamatullinen henkilö Pietari.
Kreikkalaiset uskoivat sielun kuolemattomuuteen, ja niin myös muinaiset egyptiläiset. Heidän mukaansa kaksi sielua: ba ja ka. Ka edusti ihmisen luonnetta, jonka katsottiin jatkavan olemassaoloaan ihmisen kuoltua. Ba:n katsottiin olevan myös eräänlainen sielu; ihmisen elinvoima.
"Kuolemanjälkeinen elämä ollut itsestäänselvyys. Jotta ihminen ei joutuisi "kuolemaan toista kertaa", tuli hänen kuolemansa jälkeen suorittaa rituaaleja, joilla pyrittiin vapauttamaan ba hänen ruumiistaan. Kun ba saatiin pois ruumiista, yhdistyi se kan kanssa ja vainajasta tuli akh, joka saattoi jatkaa elämäänsä tuonpuoleisessa."(Wikipedia)
Miten tämä pakanallinen oppi on tullut kristinuskoon? Samaa kautta kuin kaikki muutkin pakanalliset ja epäraamatulliset opit: katolisen kirkon kautta. "Kirkkoisät omaksuivat platonistisen ja aristotelisen filosofian kristillisen teologian taustateorioiksi, mikä vaikutti huomattavasti sekä näiden filosofioiden että kristillisen teologian myöhempään kehitykseen. "(Wikipedia) Näitä kirkkoisiä olivat mm. Augustinus, Origenes ja Tertullianus.
"Platon (427-347 ekr.) oli jyrkästi erottanut toisistaan näkymättömän ideoiden maailman ja näkyvän aistimaailman, samoin sielun ja ruumiin. Hänen filosofinen perintönsä eli roomalaisajalla >>keskiplatonilaisena>> aatevirtauksena. Sielu, joka oli ikuinen, kuolematon ja aineeton, antoi ihmiselle hänen varsinaisen identiteettinsä. " (Heikki Räsänen: Mitä varhaiset kristityt uskoivat s.39)
"Platonin filosofia ei kuitenkaan tällöin vaikuttanut kristinuskoon, joka uskoi ruumiin ylösnousemukseen, persoonalliseen jokaista ihmistä tilille vaativaan Jumalaan ja luomiseen. Platonismi tuli kuvaan mukaan vasta kirkon historian myöhemmissä vaiheissa." (Raamattu ja sen kulttuurihistoria osa 8 s.46)
Suomalainen sana helvetti tulee itsessäänkin pakanuudesta: "Sana helvetti on tullut suomen kieleen muinaisruotsista, jossa sana Hel-vite viittaa manalan valtiattaren Helin rangaistukseen" (Helvetti, Wikipedia)
"Tanakiin ei kuulu ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä, jossa oikeamieliset saisivat palkkion ja vastaavasti pahantekijät saisivat rangaistuksen. Kun ihminen kuolee, hän haihtuu pois. Jumala palkitsee ja rankaisee vain eläviä. Helvetti tuli mukaan vasta nuorempien juutalaisuuden tekstien syntyessä, eivätkä ne päätyneet Tanakin ohjeelliseen tekstikokoelmaan.
Tanakin mukaan todellinen elämä on mahdollista vain noudattamalla Jumalan käskyjä. Jumalan tahtoa tottelemalla saa elää, mutta tahdon torjumalla joutuu kuolemaan. Kuolemalla ei tarkoitettu pelkästään ajan päättymistä vaan myös moraalista mahtia. Hepreankielinen sana šeol tarkoittaa vainajien valtakunnan lisäksi kuoleman mahtia, joka pyrkii jatkuvasti saamaan ihmiset omaan kitaansa. Sana šeol on suomennettu luterilaisen kirkon käännöksessä tuonelaksi. Tanakissa sielu on yhtä kuin elävä ihminen. Vainajille ei saanut tuoda uhreja eikä heitä saanut manata esille." (Helvetti, Wikipedia)
Myöskin juutalaisuudessa ja muslimeilla on myös käsitys sielunkuolemattomuudesta. Mistä tämä johtuu? "...islamin alaisuuteen tuli useita erilaisia kulttuureita, ja se kohtasi muun muassa juutalaisuuden, kristinuskon ja zarathustralaisuuden teologiset järjestelmät sekä Intian ja Kreikan vanhat filosofiat. Tämä sai islamilaiset oppineet hyödyntämään filosofiaa Koraanin oppien tulkitsemisessa. Islamilaisessa ajattelussa esiintyikin rinnakkain kristillisen skolastiikan kanssa samanlaisia aatevirtauksia, joissa antiikin filosofiaa pyrittiin yhdistämään islamilaiseen teologiaan."(Wikipedia)
Muslimienkin ajatteluun on vaikuttanut kreikkalainen filosofia, johon kuuluu sielunkuolemattomuus ja helvetti.
"Islamilaisen aristotelismin huippua edustaa Averroes (Ibn Rušd, 1126-1198), jonka teosten hepreankielisillä käännöksillä oli suuri merkitys myös juutalaiseen filosofiaan. Keskiajan juutalaisessa filosofiassa esiintyikin samanlaista skolastista virtausta, jossa antiikin filosofiaa yhdisteltiin puolestaan juutalaisuuden pyhän kirjan Tanakhin tulkintaan. Merkittävimpiä juutalaisen skolastiikan edustajia keskiajalla oli Maimonides."(Wikipedia)
Myös juutalaisuuteen sekoittui kreikkalainen filosofia, ja sitä kautta usko sielunkuolemattomuuteen. https://www.jewishencyclopedia.com/articles/8092-immortality-of-the-soul
Varsinainen sielunkuolemattomuuden maallinen alkulähde on muinainen Babylon. Babylonialaisetkin uskoivat sielunkuolemattomuuteen.
Eikö teitä ollenkaan ihmetytä se seikka että suurinpiirtein kaikki muinaiset pakanauskonnot ja jopa nykyajan ufouskovaisetkin uskovat siihen, että lopullista kuolemaa ei ole, vaan että ihmisessa on kuolematon sielu, joka jatkaa elämää, vaikka ihminen kuoleekin? Mikä on Raamatun mukaan saatanan ensimmäinen valhe?
(1Moos. 3:4)" Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole"
Mitä Raamattu sanoo asiasta, onko ihmisellä kuolematon sielu?
(Hes. 18:4) "Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu-ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee-sen on kuoltava."
Sielu voi kuolla Raamatun perusteella. Sanotaanhan että synnin palkka on kuolema. Sanaa sielu käytetään Raamatussa ihmisestä kokonaisuudessaan. (1. Piet. 3:20 ) "jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Eloah'n pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta."
"Silloin JWHW Eloah teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." siis ihmisestä tuli elävä sielu, ihminen siis on sielu. Ei niin että ihmisen sisällä olisi joku erillinen sielu. Ja kun aikaisemmin todettiin että sielu ei ole kuolematon. (1 Tim. 6:16) "jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta."
Ainoastaan Luoja on luonnostaan kuolematon. Kaikkien muiden elämä on hänestä riippuvaista. Kadotus on se, kun ihminen kuolee ja lakkaa olemasta. Ja elämän henki palaa takaisin sen antajalle, eli Luojalle.
Sielu ja ja henki ovat kaksi täysin eri asiaa Raamatussa. Valtavirta kristillisyys yleensä sekoittaa nämä kaksi asiaa keskenään.
(Saarn.12:7) "Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Eloah'n tykö, joka sen on antanutkin."
Ihmisen keho muuttuu takaisin maaksi, koska maasta hänet on tehty. Mikä on tämä henki, jota valtavirta kristityt väittivät sieluksi, joka menee taivaaseen tai helvettiin?
(1Moos.2:7) "Silloin JHWH Eloah teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."
Henki on siis Luojan antama elämän henki. Ilman henkeä ei ole elämää. Elämän hengen takia ihmisestä tuli elävä sielu. Kun elämän henki otetaan pois, ihmisestä tulee kuollut sielu, ja hän muuttuu maaksi jälleen. Elämän henki palaa takaisin sen antajalle, eli Luojalle. Sielu ja henki ovat kaksi täysin eri asiaa.
Seuraavaksi katsomme mitä sanotaan heprealaisesta sanasta Nepesh, mikä on monesti käännetty sanalla sielu:
"Nepesh, "soul; self; life; person; heart." This is a very common term in both ancient and modern Semitic languages. It occurs over 780 times in the Old Testament and is evenly distributed in all periods of the text with a particularly high frequency in poetic passages. The basic meaning is apparently related to the rare verbal form, The noun refers to the essence of life, the act of breathing, taking breath. However, from that concrete concept, a number of more abstract meanings were developed. In its primary sense the noun appears in its first occurrence in Gen. 1:20: "the moving creature that hath life," and in its second occurrence in Gen. 2:7: "living soul." However, in over 400 later occurrences it is translated "soul." While this serves to make sense in most passages, it is an unfortunate mistranslation of the term. The real difficulty of the term is seen in the inability of almost all English translations to find a consistent equivalent or even a small group of high-frequency equivalents for the term. The KJV alone uses over 28 different English terms for this one Hebrew word. The problem with the English term "soul" is that no actual equivalent of the term or the idea behind it is represented in the Hebrew language. The Hebrew system of thought does not include the combination or opposition of the terms "body" and "soul," which are really Greek and Latin in origin." (Wine's Complete Expository Dictionary of Old and New Testament Words, 1985, s.374)
Sana Nepesh on hepreaa ja tarkoittaa elämän juurta, hengitystä. Tästä yksinkertaisesta konseptistä on sitten käännetty eri kielille paljon monimutkaisempia käsitteitä. Englanninkielisessä KJV Raamatussa sama sana on käännetty 28 eri tavalla. Sana sielu ei ole ajatuksellisesti tarkka vastine heprealaiselle sanalle, josta se on käännetty. Hepreassa ei tunneta erillisiä käsitettä sielu ja keho, vaan ne ovat peräisin kreikasta ja latinasta.
"Kuolema on synnin rangaistus, joka on tullut syntiinlankeemuksessa ihmisen osaksi, 1 Moos. 3. Synti on irrottautumista Jumalasta, ja kuolema on erottamista hänen yhteydestään." (Heikki Palva Raamatun tietosanasto s. 560)
"Kuva sieluista odottamassa lopullista tuomiota erillisissä kammioissa on seurausta kahden erilaisen eskatologian yhteensulautumisesta. Toinen edellyttää ruumiillisen ylösnousemuksen viimeisenä päivänä, toisen mukaan sielu siirtyy heti kuolemassa tuonpuoleiseen elämään. Kun näkemykset yritetään yhdistää, sielu näyttää saavan palkkansa tai rangaistuksensa kahdesti: ensin heti kuolemansa jälkeen ja toisen kerran viimeisenä päivänä yhdessä kaikkien muiden kanssa. Kuitenkaan mikään ei viittaa siihen, että jo saatu osa, hyvä tai huono, voisi lopputuomiolla enää muuttua." (Heikki Räisänen: Mitä varhaiset kristityt uskoivat s.96)
Ns. välitila oppi johtuu siitä, kun platoninen sielunkuolemattomuus ja Raamatullinen ruumiinylösnousemus on yhdistetty yhdeksi oppikokonaisuudeksi. Raamattu ei missään opeta, että sielu olisi kuolematon, tai että kukaan ihminen menisi taivaaseen heti kuolemansa jälkeen. Platon sen sijaan opetti näin.
Seuraavaksi käsittelemme Luojan rangaistusta ja sen pituutta:
Kukaan ihminen ei pääse Luojan rangaistukselta pakoon, edes kuolemaan. Vaan kuten Paavalikin toteaa: (Apt.24:15 ) "ja pidän sen toivon Eloah'iin, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin" kukaan ei siis pääse pakoon syntisiä tekojaan, vaikka sielu ei olekaan kuolematon. Vääräin, elikkä Luojalle tottelemattomien ihmisten ylösnousemuksen jälkeen Luoja rankaisee heitä.
Katsotaan sitten onko tuli, jolla Luoja rankaisee ihmisiä, sellainen että se palaa kirjaimellisesti iankaikkisesti: (Juud. 1:7) "samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. " Jos Sodoman ja Gomorran liekit palaisivat vieläkin, niin eikös ne olisi aikamoinen turistinähtävyys vielä nykyaikanakin? Sitä tulta kun ei saisi sitten millään sammumaan? vaan eipä näy niitä liekkejä. Tiedetään vaan että kyseiset kaupungit ovat tuhoutuneet perinpohjin.
Kun Raamatussa lukee "iankaikkisesti", niin sitä ei aina voi ottaa kirjaimellisesti:
(Joona 2:5-6) "vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, JHWH, minun Eloah'ini. "
Jos tuo iankaikkisesti otettaisiin kirjaimellisesti, niin se tarkoittaisi sitä, että Joona ei olisi koskaan päässyt pois kalan vatsasta. Kuitenkin Raamattu sanoo, että hän oli siellä kolme päivää ja kolme yötä. Sen jälkeen hän pääsi sieltä pois. Sanaa iankaikkisesti ei siis aina voi ottaa kirjaimellisesti.
(Jer.5:14) "Sentähden sanoo JHWH, Eloah Sebaot, näin: Koska te tällaisia olette puhuneet, niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät"
(Valit. 2:3) "Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri."
Messias itse sanoi kuolleesta ihmisestä: (Matt. 9:24) "sanoi hän: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat häntä. "
(1Kor.15:6) "Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois."
(1Tess.4:15) "Sillä sen me sanomme teille JHWH'n sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Ha-Mashiach'n tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet."
Siis kuolema on niin kuin uni, tiedät nukahtaneesi, kun heräät. Samalla tavalla tiedät olleesi kuollut, kun sinut herätetään kuolleista. Omista edesottamuksistasi riippuu heräätkö tuomion ylösnousemukseen vaiko pelastuksen ylösnousemukseen. Jos et ole ottanut pelastusta vastaan, joudut tuomion ylösnousemukseen, jossa Luoja tuomitsee sinut Messiaan kautta. Se kuinka kauan ihminen palaa tulessa, riippuu siitä mitä hän on elämänsä aikana tehnyt. Kukaan ei pala tulessa iankaikkisesti. Ei edes saatana. Kaikkien syntiä tehneiden palkka on kuolema, kadotus. Niin ihmisten kuin enkelienkin.