Harhaoppista kohtaan käyttäytyminen

Mitä olen seurannut eri keskustelupalstoilla käytyjä opillisia "keskusteluja" eri seurakuntien välillä, niin olen pannut merkille, että lopulta ne menevät siihen että uskovaiset pilkkaavat toisiaan heidän erilaisen oppinsa takia. 

Tämmöinen käyttäytyminen on täysin epäRaamatullista.

(1Kor.6:10) "eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Eloah'in valtakuntaa."

(Sananl.29:8) "Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan."

(Ps.1:1) "Autuas se mies, joka ei vaella ilman Eloah'ia olevien neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,"

(2.Piet.3:3)"Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan"

Missään kohti Raamattua ei mainita että olisi sallittua pilkata ihmisiä mistään syystä. Luoja on luonut ihmisen kuvakseen. Vaikka se kuva onkin pilaantunut syntiinlankeemuksen ansiosta, ei siltikään ole Luojan tahto, että ihmiset kohtelevat toisiaan epäkunnioittavasti, edes opillisissa kysymyksissä.

(Sananl.17:5) "Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen Luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta."

Kun köyhän pilkkaaminen on Luojan pilkkaamista, niin ihan samalla tavalla on muidenkin ihmisten pilkkaaminen Luojan pilkkaamista, koska kaikki ihmiset on alunperin luotu Luojan kuvaksi. Haluatko sinä uskovaisena pilkata Luojaasi?

Raamatussa ei myöskään kehoiteta tai anneta lupaa harhaoppisten vainoamiseen, tai väkivalloin käännyttämiseen samaan oppiin. Sen sijaan siellä lukee:

(Tiit.3:10) "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti," 

Jotkut menevät tuossa karttamisessa niin pitkälle, että käyttäytyvät, niin kuin harhaoppista ihmistä ei olisi olemassakaan. Se on käsittääkseni liioittelua ja väärin, koska tarkoituksena ei ole se, että uskovaiset tekisivät harhaoppisen ihmisen elämästä kurjaa inhimillisesti, vaan se, että uskovaiset varoisivat harhaoppista siten, ettei hänen oppinsa pääsisi tarttumaan omaan ajatusmaailmaan. Ja mitä varoittamiseen tulee, niin varoitettaessa väärästä opista, tulee pystyä näyttämään toteen, että kyseinen oppi on selkeästi Raamatun opetuksen vastainen. Muutenhan kyseessä ei ole harhaoppi.

Harhaoppi, ei ole sellainen oppi, joka sattuu olemaan jonkun seurakunnan opetuksen vastainen, taikka jonkun julistajan opetuksen vastainen oppi, vaan sellainen oppi, joka on vastaan sitä, mitä Raamattu opettaa asiasta. Jos väitämme että Messias on uhrattu kerran ihmisten puolesta, eikä häntä tarvitse uhrata enää koskaan, niin emme ole harhaoppisia, koska Raamattu opettaa niin. Tietysti roomalaiskatolisten kannalta olemme harhaoppisia, mutta sillä ei ole väliä. Ainoastaan sillä on väliä, jos Luoja katsoo meidät sanansa vastaisiksi, elikkä harhaoppisiksi kapinallisiksi.

Harhaopit yleensä syntyvät sillä tavalla että Raamatun rinnalle tai sen yli tuodaan jotain "vierasta ainesta", ihmisten perinteitä, joiden avulla tulkitaan Raamattua (kirkkoisien opit, Mormonin kirja jne.) Sitten tietysti pitää ottaa huomioon se, että aikojen saatossa on Raamatun tekstejä kääntäessä tehty monesti niin, että on muokattu eri sanojen alkuperäisiä merkityksiä todistamaan omaa opin käsitystä oikeaksi. Esim. käsite "sielu". Tai jopa jätetty kokonaisia jakeita pois Raamatun teksteistä, kun eivät ole oman opin kanssa sopusoinnussa. Mutta nämä kaikki asiat saamme kyllä selville Luojan armosta, jos vain ihmisiä kiinnostaa totuus.

Kaikkein tärkeintä mitä ihminen voi tehdä, on lukea Raamattua, ja ottaa selville, mitä se oikeasti opettaa mistäkin asiasta. Ja sitten elää sen mukaan. Tietysti omassa voimassa emme voi elää Luojan tahdon mukaan, vaan Luojan tahdon voi toteuttaa ainoastaan silloin, kun Luoja vaikuttaa tahtomiseen ja tekemiseen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Se on armoa.