Auringon palvonta

Auringon palvonta alkoi maailmassa jo vedenpaisumuksen jälkeen. Baabelin torni oli sen pääpaikka ja alkulähde. Ja sitä harrastetaan nykyäänkin enemmän tai vähemmän tietoisesti erilaisten juhlien ja seremonioitten kautta.

"Ne olivat viisi silloin tunnettua kiertotähteä, jotka kuuluivat meidän aurinkokuntaamme ja maan tavoin kiertävät aurinkoa. Babylonialaiset pitivät niitä mahtavina jumaluusolentoina. Auringolle he pyhittivät sunnuntain, kuulle maanantain, ja viidelle kiertotähdelle kullekin oman päivänsä;" (B. Estlander- Eero Hietakari: Jokamiehen maailman historia s. 29)

"Kaanaanmaan jumalat kuten Moolok, Baal, Chemosh, Belsebub ja Tammuz olivat vaihtelevasti joko Auringon tai auringonsäteiden ilmentymiä. " (Auringonpalvonta, Wikipedia)

Mitä Raamattu sanoo auringon palvonnasta?

(5Moos.17:3) "ja menee ja palvelee muita jumalia ja kumartaa niitä: aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä minä olen kieltänyt,"

(Hes.8:14-16 ) "Ja hän vei minut JHWH'n huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta. Ja hän sanoi minulle: 'Näetkö ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdän kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä.' Ja hän vei minut JHWH'n huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: JHWH'n temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät JHWH'n temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa."

Itäänpäin kumartaminen on siis auringonpalvonta rituaali. Idästäpäin aurinko nouseekin. Tätä toimintaa harrasti aikoinaan mm. Tertullianus. Hän mainitsee kirjassaan että pakanat sekoittivat kristityt auringon palvojiin. Kai sekoittivat, kun Raamatussa ei käsketä kumartaa tai kääntyä itäänpäin, vaan mainitaan että se tapa on auringon palvojilla.

"Jotkut taas pitävät inhimillisempänä ja todennäköisempänä sitä uskomusta, että aurinko olisi jumalamme. Silloin meidät ehkä luetaan persialaisten joukkoon, vaikka emme palvokaan pellavakankaalle piirrettyä aurinkoa, vaan näemme sen itsessään kaikkialla omassa taivaankannessaan. Tämä väärä käsitys johtunee tietoonne tullesta asiasta, että rukoillessamme käännymme kohti itää. Mutta myös teidän keskuudessanne toisinaan heräävä halu palvoa taivaallisia saa huulenne joskus sopertamaan auringon nousun suuntaan. Samoin: kun me olemme varanneet sunnuntain ilon päiväksi- aivan muusta syystä kuin palvoaksemme aurinkoa-olemme vasta toisella sijalla niiden jälkeen, jotka ovat säätäneet lauantain levon ja latautumisen päiväksi. Poikkeamme tässä juutalaisesta käytännöstä, jota meikäläiset eivät tunne." (Tertullianus: Apologeticum, kristinuskon puolustus s.71-72)

Tässä on jo selvät auringon palvonnan merkit: itäänpäin kääntyminen ja sunnuntain vietto, vaikka Tertullianus kieltääkin sunnuntain vieton johtuvan auringonpalvonnasta. Kuitenkin jo muinaisuudesta lähtien se on ollut auringon pyhäpäivä.

En kuitenkaan tarkoita näillä asioilla sitä, että Raamattu olisi auringon palvontaa, taikka että Raamatun Eloah olisi alunperin tullut auringon palvonnasta. En sitä tarkoita vaan sitä, että alkuseurakunnan terveeseen oppiin alkoi sekoittua yhä enemmän auringon palvontaa, mitä pitempi aika oli kulunut apostolien kuolemasta.

"Ra-Horakhty (Ra-Harakhti, Ra-Horakhte, Ra-Horakhtii, Ra-Herakhty "Horus horisontissa") on yksi muinaisen Egyptin jumalista, joka kuvataan miehenä, jolla on haukan pää ja auringon kiekko tai sädekehä päähineenään. Ra-Horakhtya pidetään Horus-jumalan ja Ra-jumalan yhdistelmänä." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ra-Horakhty)

Kun katsoo erilaisia kristittyjen ikoneita, maalauksia ja kristillistä kirjallisuutta, niin mm. Messiasta ja erilaisia pyhimyksiä esitetään siten, että heillä on päänympärillä kiekko tai sädekehä.

Myös Ristinmerkin tekeminen on aurinkonpalvontaan kuuluva rituaali. Historian mukaan juuri Tertullianus oli ensimmäinen tunnettu kristitty, joka harrasti tämän merkin tekemistä. Ristinmerkistä voi lukea tarkemmin teoksesta:(Aleksander Hislopp: The Two Babylons luku 5 osa 6: ristinmerkki)

Joulu taas on auringon jumalan syntymä juhla.  https://en.wikipedia.org/wiki/Sol_Invictus#Festival_of_Dies_Natalis_Solis_Invicti

"Palattuaan idän sotaretkeltä vuonna 273 Aurelianus tunsi samankaltaisuutta Sol Invictus -jumalan (suom. Voittamaton Aurinko) kanssa. Hän ajatteli suurten voittojensa olleen juuri tämän kultin ansiota. Aurelianus alkoi lyöttää kolikoita Sol Invictuksen kunniaksi ja rakennutti jumalalle temppelin Roomaan. Sol Invictuksesta oli määrä tulla keskeinen jumala ja valtakunnan ylin suojelija. Temppeli valmistui vuonna 274, ja se vihittiin käyttöön 25. joulukuuta." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurelianus#Sol_Invictus)

Sol Invictus kultti taas on Baalin palvontaa toisella nimellä:

"Syyrialaisista jumalista merkittävin oli Baal, joka samaistettiin Rooman ylijumalaan Juppiteriin. Tai oikeastaan pitäisi puhua Baaleista, sillä monellakin Syyrian kaupungilla oli oma samanniminen jumalansa. Erityisen huomattava oli Emesan baal, koska vuonna 218 sotajoukko huusi keisariksi hänen pappinsa. Nuori vasta 14 vuotias keisari Elagabalus toi Emesasta Roomaan Baal jumalaa edustavan mustan kiven- aivan samoin oli 400 vuotta aikaisemmin Kybele tullut roomaan mustan meteorin hahmossa. Elagabaluksen tuoma fetissi sai kunniasijan valtion jumalien joukossa, temppelin Palatinukselle ja uudeksi nimeksi Sol Invictus. "voittamaton aurinko"; keisarin nimi kreikaksi oli Heliogabalus (helios. aurinko)." (Paavo Castren: Antiikin myytit ja uskonnot s. 174-175)

Luo kotisivut ilmaiseksi!